Taas tarinaa

Kolme kokonaista kuukautta ja viisitoista päivää muutosta

 

”Kyllä tämä meidän talomme alkaa jo näyttämään kodilta”, Fredika tokaisi aamiaispöydässä. ”Kyllähän se jo näyttää”, Juhana vastasi. Kolme kuukautta sitten huoneet olivat pahvilaatikoita täynnä, pikkuhiljaa tavarat olivat löytäneet paikkansa Villa Ruiskaunokissa Aurinkorannan tällähetkellä uusimmassa talossa. Muutamat huoneet kaipasivat Fredikan mielestä vielä jotain, jotain hänen mielestään tärkeää, joka puutui.

Talon piha oli vieläkin täynnä romua ja rikkaruohoja kasvoi siellä sun täällä. Rouvan mielestä piha oli kaamean näköinen, eikä hänen mielestään heille uskaltanut kukaan tulla kylään sotkuisen pihan takia. Luulisivat kuulemma että sisällä olisi samanlaista, mutta Juhana oli toista mieltä. Fredika oli kuitenkin sitä mieltä että Juhanan olisi jo aika siivota piha, sekä kylvää nurmikko. ”Miksi juuri minun”, herra ihmetteli. ”No sinun ja lasten sitten, minulla ei ole nyt aikaa moiseen, saatte tekin jotain tehdä ettekä istua koko päivää sohvalla ja lukea lehteä”, rouva kivahti. Juhana päätti olla sanomatta enää mitään, sillä hän tunsi rouvansa niin hyvin että tiesi milloin oli parasta vaijeta ja totella. Rouva jätti Juhanan, Jennien ja Oliverin siivoamaan ja lähti itse käymään vanhainkodilla Olivian kanssa. Hanna tädin kakkuja hän oli pyöräyttänyt ison satsin vanhainkotiin viemisiksi. Fredika jutteli useiden vanhusten kanssa, mutta kuitenkin eniten pappansa Paulin kanssa. ”Se on nääs sillälläil että nykypäivänä että ei täällä vanhainkojissa sauo minkäänlaistra pöperöä, ei sitte minkäänlaistra”, Pauli jutteli. ”Kai täällä nyt ruokaa saa”, Fredika kysyi. ”Saaha tääll ruokoo, mut eihän se vejä vertoja meikäläisen lapsuuren läskisoosseille, ei sitte lainkhaa, kyl se o hyvä ku sie aiena tuotna meil ruokoo”, Pauli jatkoi. ”Vai niin”, Fredika sanoi papalleen ja päätti lähteä katsomaan miten pihan siivoaminen edistyisi.

Kotona lapset istuvat maassa ja katselivat kun isänsä kylvi nurmikkoa. ”Nyt lapset auttamaan, menkääpäs vaikka suunnittelemaan sitä leikkimökkiä, joka tulee takapihalle”, rouva komensi. ”Johan täällä alkaa näyttää ihan siedettävältä”, hän jatkoi. ”Vai siedettävätä, tämän olisi parasta kelvata, parempaan ei pystytä, tänään lähden kyllä poikien kanssa kaljalle paikalliseen”, Juhana puuskutti. ”No senkus lähdet, mutta muista että ylihuomenna meille tulee vieraita, joten huomennakin joudut siivoamaan sillä minun täytyy ommella muutamia juttuja lapsille, muutamia leivonnaisiakin on tilattu”, rouva virnisteli.

 ”Onkohan noin”, Juhana kauhisteli. ”No on on, eihän täällä ole siivottu kunnolla muuton jälkeen”, rouva jatkoi. ”Justiinsa juu”, Juhana tokaisi ja lähti vaihtamaan vaatteita, jotta voisi lähteä paikalliseen pubiin työtovereidensa kanssa. Fredika ja lapset päättivät lähteä illalla vielä uimaan.