Valma Venla Vieno Karjalainen oli jo hieman vanhahtavan oloinen neiti, joka halusi välttämättä perustaa kaupan tähän pieneen kyläpahaiseen ja vieläpä sen kyläpahaisen pieneen taajamaan nimittäin Aurinkorantaan, koska hänen mielestään Aurinko ranta oli maailman kaunein, tai ei ehkä kaunein paikka, mutta kuiten kaunis, josta hänen mielestään puuttui pieni kahvila-kauppa, kauppa-kahvila, miten hän nyt sen tahtoi ilmaista. Mutta joka tapauksessa neiti Karjalainen, Valma etunimeltään ja lempinimeltään ikuinen sinkku, niin kuin tahtoi itseään kutsuttavan, oli päättänyt perustaa kaupan. Hänen tahtonsa piti, se oli päivän selvää, sillä olihan Valma erittäin pirteä ja pippurinen ikäänsä nähden. Kukaan ei tiennyt Valman ikää, aina kun joku sitä häneltä kysyi hän sanoi että ei ole tarpeeksi vanha kuolemaan, eikä tarpeeksi nuori syntymään uudelleen. Katsokaas kun Valmahan uskoi syntyvänsä kuolemansa jälkeen uudelleen. Tämä ikuinen sinkku sitemmin löysi aivan mahtavan tontin johon kioski-kahvila-pikku kauppa liikkeensä tahtoi, mutta yksi pikkuinen este tuli eteen, nimittäin tontti ei ollut myytävänä, sillä sen omisti eräs Olavi herra. Olavi herraltahan Valma sitä osteli omakseen, mutta Olavipa ei sitä myynytkään ihan hevillä. Muutaman viikon päästä Olavi kuitenkin kuolla kupsahti. Voi voi sentään että neitiä nimittäin Karjalaista harmitti, ei tullu tonttia. Valmapa ei arvannutkaan että oli Olavi sentään juoni, että oli ihan testamentannut ennen kuolemaansa tontin myytäväksi siitä ensimmäiseksi tarjoavalle.Valma Venla Vieno Karjalainenhan tontin sitten loputen osti. Muutama viikko kului kun Valma rakennutti pikku putiikkinsa aivan lähelle rantaa, laivalaiturinkin siihen rakennutti, nääs vieraslaivoille, jospa hänelle vaikka saapuisi sitten enemmän ostajia. Alkoi Valma sitten innokkaasti ostelemaan putiikkiinsa myytäviä tavaroita ja kalusteita… jatkuu …