Yksitoittoista elämää

Oli seuraava päivä muutosta. Aamulla Juhana-herra lähti töihin ja vei samalla Jennien kouluun. Rouvan elämä oli yksitoikkoista. Melkein pelkkää siivoamista ja ruuan laittoa. Siellä taas neljännessä kerroksessa oli pikku Oliver vähän leikkinyt. Fredika kaatoi itselleen teen hienoihin uusiin luumu astioihin ja alkoi nautiskelemaan teetä. Samalla hän lueskeli päivän lehteä. Lehdessä luki että kaupungin länsi puolella katkaistaisiin vesi iltapäivällä korjaustyön vuoksi. "Täytyykin muistaa tuo", rouva muistutteli itseään. Kun tee oli nautittu hän alkoi imuroimaan keittiötä. Keittiön lattialla vilisteli paljon villakoiria. "Huh huh, kyllä tämä on sellainen sikolätti, kerrostalossa pääsi paljon vähemmällä", rouva mietti itsekseen. "Kylläpäs se Olivia pikkuinen nukkuu pitkään", Fredika mietiskeli. Sitten hän lähti katsomaan josko lapsi ryhtyisi heräilemään. Rouvan saavuttua yläkertaan hän näki Olivian leikkivän lattialla veljensä kanssa. "Voi Oliver, et saisi nostaa vauvaa lattialle yksinäsi, muistathan sen, tuo oli kyllä kaunis ajatus, muuten kyllä mutta olet vielä niin pikkuinen itsekkin ja lattiallakin on niin pölyistä muuttomme takia", rouva tokaisi. "Anteeksi äiti, ajattelin vain että saisit siivota rauhassa", Oliver vastasi. "No ei se mitään, olet fiksu poika", rouva sanoi. Fredikan jatkaessa siivoustaan olikin jo vierähtänyt muutama tunti. Olisi aika alkaa valmistaa ruokaa. Uunipuuroa päätti Fredika-rouva valmistaa.

Puuro oli valmista oltuaan tunnin uunissa. "Oliver tuleppas syömään", Fredika huusi portaisiin. Vastausta ei kuulunut. Hän huusi uudestaan ja uudestaan. SItten hän juoksi rappuset ylös ja kutsui Oliverin syömään. "Voi Oliver pikkuinen kun pitäisi olla koko ajan korvat auki", Fredika päivitteli. "Olenhan minä, mutta kun se ei oikeasti kuulu", Oliver vastasi. "Kyllä pitäisi", Fredika pävitteli. He söivät puurot massuihinsa ja alkoivat jatkaa puuhiaan. Fredika laittoi Olivian päiväunille ja meni itse sohvalle kirjoittamaan lehti artikkeliaan. "Mitähän minä kirjoittaisin", Fredika mietti. Lopulta hän päätti kirjoittaa kotiäitien elämästä. Otsikoksi hän laittoi Yksitoikkoista Elämää. Vierähti taas pari tuntia ja Juhana ja Jennie saapuivat kotiin. "Äiti tahtoisin jotakin välipalaa, huuda sitten kun se on valmis", Jennie ilmoitti. "No mihinkäs sinä sitten menet", rouva kysäisi. "No menen vessaan ja leikkimään", tyttö vastasi. "Teeppäs läksyt, kuule rakas etkö viitsisi keittää kahvia", Juhana sanoi. "Juu juu", Fredika nyökkäsi ja siirtyi keittiöön. "Ainiin", rouva muisti että vettä oli otettava talteen vesikatkoksen vuoksi. Hän keräsi kaikki kannut ja vadit mitkä olivat jo purettu laatikoista. "Mitähän ihmettä sinä oikein puuhaat", Juhana ihmetteli. "No lueppas lehdestä, vesi katkaistaan noin neljäksi tunniksi jonkun korjauksen vuoksi, niin pitää ottaa vettä säilöön", hän vastasi. "Miksi noin paljon, että koko jääkaappikin on ihan pullollaan pelkkää vettä", Juhana ihmetteli. "Meillähän löytyy talosta vauva ja kaksi muuta lasta, niin tiedätkös miten paljon sitä vettä kuluu käsien pesuun, ruokaan ja kaikkeen", tokaisi. "No kai sinä tiedät", Juhana vastasi. "Olivia, olivia välipalasi on valmis, no eikö se kuule", rouva ihmetteli. "Minäpä käyn kutsumassa", Juhana tarjoitui. "Kiitos, kyllä on niin inhottavaa kun koko ajan saa kiljua kurkku suorana kun yrittää kutsua lapsia neljännestä ensimmäiseen kerrokseen", rouva tilitti. "Niimpä", Juhana sanoi. "Lapset olkaapas korvat tarkkana sitten yläkerrassa ja muistakaa että nyt ei sitten tule vettä hanoista, kun käytte vessassa kaadatte vähän kannusta vettä käsillenne, painotan sanaa vähän, ja muistakaa ettette vedä vessanpönttöä lainkaan", Fredika sanoi. "Selvä", Jennie ja Oliver sanoivat ja lähtivät heti syötyään pihalle leikkimään. Herra ja rouva katselivat iloisina lastensa temmellystä ikkunasta.